Rakkaus voittaa kaiken

Miten usein kiinnität huomiotasi ympäristösi yksityiskohtiin matkalla töihin tai tapaamaan ystäviäsi? Mietitkö ruokaostoksia, huomisen askareita vai illan harrastuksia? Kuljet samaa reittiä vuodesta toiseen, ohitat huomioimatta rakennuksia, taideteoksia, erikoisia puita, siltoja, rakennelmia. Vain jos tapahtuu jotain yllättävää; talo puretaan, silta sortuu tai joki tulvii, huomiosi terävöityy.

Kierros kotikaupungissasi voi olla silti yhtä avartava ja merkityksellinen kuin kävelykierros Pariisissa. Väite voi kuulostaa naivilta, sillä mihin rakennukseen Suomessa voin edes alkeellisesti verrata Louvrea, Eiffel-tornia tai Riemukaarta. En mihinkään, mutta kyse ei olekaan arkkitehtuuriltaan vaikuttavan rakennuksen mahtipontisuudesta tai kuuluisan taideteoksen esteettisestä pläjäyksestä.

Kyse on tällä kertaa arjen taiteesta, meitä ympäröivistä merkityksellisistä yksityiskohdista, jotka näemme, mutta emme silti näe. Ja tarinasta tuon kohteen takana, joka voi olla omalla tavallaan yhtä kiehtova ja ajatuksia herättäviä kuin Eiffel-tornin tarina. Mutta koska emme näe niitä tai emme tiedä niiden taustoja, ne jäävät meille vieraaksi. Silloin kun matkailemme uudessa ympäristössä, vaikkapa juuri Pariisissa, katselemme tarkkaan ympärillemme, ihmettelemme ja vaikutumme. Toki. Mutta joskus kun on kävellyt huomaamatta kymmeniä kertoja jonkin paikan ohi, voi olla vielä häkellyttävämpää nähdä jotain, mitä ei ole ennen nähnyt ja oivaltaa, mitä ei ole ennen oivaltanut.

***

Otetaanpa esimerkki. Piipahdan toisinaan opastettavan ryhmän kanssa Turun Vähätorilla. Toria reunustaa kirjasto ja Aurajoki sekä Casagrandentalo, jonka alakerrassa on useita ravintoloita. Monet tuntevat ne nimeltä: Tårget, Mami, Hügge, Carré, nimikyltit näkyvät helposti. Kierroksellani kehotan asiakkaita nostamaan katseensa vielä ylemmäksi. Yllättäen siellä lukee OMNIA VINCIT AMOR ja sen alla vuosiluvut 1512 -1904. Suurin osa pudistaa hämmentyneenä päätään. Vastako ne on siihen maalatut? No, ei aivan, parikymmentä vuotta sitten.

Vaikkei osaisikaan latinaa, ymmärtää, että puhutaan rakkaudesta. Mutta harva tietää, mitä lause tarkoittaa. Aivan. Kaiken voittaa rakkaus. Hienot sanat. Entä sitten? Viittaako se johonkin? Kyllä vain. Tästä alkaa tarina.

Casagrandentalon omistaa arkkitehti Benito Casagrande perheineen. Turun palon jälkeen noussut rakennus oli purku-uhan alla, kun Casagrande osti sen ja kunnosti sen pieteetillä nykyiseen asuunsa 1980-luvulla. Myöhemmin hän maalautti seinään lauseen Omnia Vincit Amor. Hänellä oli siihen syynsä. Rakkaus.

Rakkautta on hänelle lähemmin tarkasteltuna kolmea lajia: kotiseuturakkautta, puolison rakkautta sekä hengellistä ja lähimmäisen rakkautta. Signore Casagrande (häneltä löytyy italialaiset juuret) on jättänyt puumerkkinsä Turkuun kunnostamalla ja entisöimällä lukuisia rakennuksia. Kotiseuturakkautta.

Nykyisen puolisonsa Benito on tavannut myöhemmin Vähätoriksi ristityllä aukiolla (siis siinä missä seisomme). Tapaaminen oli kohtalokas, sillä pariskunta on viettänyt jo 55-vuotishääpäiväänsä. Puolison rakkautta.

Viite hengelliseen ja lähimmäisen rakkauteen on nykyään hieman piilossa. Vielä muutama vuosi sitten ensimmäinen vuosiluku oli 1588. (Rakennusvuosi tai tarkemmin nykyisestä rakennuksesta löytynyt hirsi ajoitettiin vuoteen 1512, siksi vanha vuosiluku on peitetty laatalla). Silloin kuningas Juhana III alkoi rakentaa paikalle Pyhän Hengen kirkkoa. Kirkko kuitenkin tuhoutui seuraavalla vuosisadalla ja unohtui aikakirjoista. Sen perustukset löytyivät arkeologisissa kaivauksissa vasta 1980-luvulla. Samoille sijoille, maan alle Benito Casagrande rakennutti seuraavan vuosikymmen alussa uuden kirkon, Pyhän Hengen kappelin. Kappeliin sijoittuu nykyään myös krypta, jonne on siunattu kaivauksissa löytyneitä vainajia. Tämäkin on oma kiehtova tarinansa.

*****

Kun parin tunnin ja kilometrin opastuskierroksen päätyttyä pyydän ryhmäläisiä kertomaan jotain, joka heille on jäänyt kierrokselta erityisesti mieleen, melkeinpä ensimmäisenä joku sanoo aina: Omnia vincit amor!