Kun jouluaatto valkeni etelässäkin, oli päästävä ulos. Syöksyimme aikuisten lasteni kanssa Littoistenjärvelle ja aloimme heitellä lunta ilmaan, toistemme päälle, hypellä, tehdä lumienkeleitä, kaikkea sitä mitä teimme luonnostamme viisitoista vuotta sitten. Tuskin huomasimme, että pakkasta oli 15 astetta.

Posket punaisina ja iloa pulputen lähdimme lämmittämään joulusaunaa. Oliko maailmassa jotain ongelmia, jos oli, emme muistaneet yhtäkään.

Jonkinlaisia lumipesuja kannattaa harrastaa ainakin kerran päivässä. Se ei tee maailmaa valmiimmaksi, mutta helpottaa kummasti. Samalla se auttaa näkemään ja kokemaan pieniä elämän iloja, jotka voi kasvaa suureksi. Ja kun päästää irti ikävistä ajatuksista, saa positiivista virtaa, jolla maailmaa voi joskus muuttaakin. Pienistä hiutaleista koostuu se isokin lumivuori. Kannattaa yrittää.