Salaperäinen Turku

Viime viikon lopulla oli jo lähes hellettä 20 pakkasasteen hellittäessä. Vedin parin tunnin kävelykierroksen Turussa ja tyhy-ryhmän kanssa siunailtiin sitä, että ilma kehräsi vain viiden pakkasasteen tuntumassa. Minulla kyllä varpaat palelivat jo tunnin jälkeen vaikka kuinka puhuin lämpimikseni. Yksi ryhmäläinen tosin valitti kainaloittensa olevan hiestä märät. Yritin kerran ehdottaa tutustumiskäyntiä ihka uuden yliopistorakennuksen Aurumin aulaan, vähän niin kuin lämmittelemässä. Ei saanut peukutuksia. Suomalaiset ovat sitkeitä ja päättäväisiä. Viime kesänä opastin Turun vanhassakaupungissa. Satoi kaatamalla ja tuuli vihmoi märkää joka puolelta. Kukaan ei luovuttanut.

Salaperäinen Turku on yksi kaupungin suosituimpia opastuskierroksia. Siinä esitellään epätavallisia kohteita ja kerrotaan outoja tarinoita, jotka maustetaan kummitus- ja mestausjutuilla. Työpaikkansa virkistysretkellä olleet ryhmäläiset kommentoivat: ”No, enpä ole tuota Aurajoen kadonnutta siltaa Katedraalikoulun seinässä nähnyt, vaikka lähes päivittäin tästä kuljen ohi. Ja mikä noitakoe siihen liittyikään. Huh! Ai, Mikael Agricolan patsaalla on taiteilijan omat kasvot. Onko Pyhän Hengen kappeli ollut tosiaan täällä maan alla jo 30 vuotta!”

On hauskaa ja yllättävää olla turistina omassa kotikaupungissa.